Yksi taka-ajatus tätä blogia perustaessani oli se, että täällä saisin kerrankin ihan luvan kanssa jaaritella tekemistäni käännöksistä. Käytännössä tämä koskee lähinnä kirjallisuuden käännöksiä, koska asiatekstikäännösten yksityiskohdista en joko voi (kääntäjän vaitiolovelvollisuuden takia) tai viitsi (tekstien yleisen kiinnostavuuden takia) täällä julkisesti repostella. Kirjallisuuden käännöksiä olen tehnyt tähän mennessä neljä, ja aloitan nyt jaarittelun muistelemalla niistä viimeisintä, L. Marie Adelinen englanninkielisestä alkuteoksesta S.E.C.R.E.T Revealed suomennettua eroottista viihderomaania S.E.C.R.E.T. – Nautinnon kutsu, joka ilmestyi Otavan Seven-pokkarina viime kesänä.
Kyseisessä käännöstyössä itselleni ehkä silmiinpistävintä oli se, että tämänkaltaisten viihdepokkarien kääntämistä näemmä pidetään yleisesti ottaen helppona, nopeana ja triviaalina puuhana. Ihmisten ensireaktio pakollisten naureskelujen, punastelujen tai kauhistelujen jälkeen oli tietäväinen "no äkkiäkös sinä tuommoisen käännät". Tämä on tietysti jossain määrin tottakin: Nautinnon kutsu on kepeä ja helppolukuinen viihderomaani, jonka ei ole tarkoituskaan olla taiteellista ja maailmoja järisyttävää laatu- tai korkeakirjallisuutta (joiden määritteleminen on siinä määrin vaikeaa ja kiistanalaista, etten sitä ryhdy tässä tämän kummemmin tekemään. Uskon kuitenkin, että kaikki ymmärtävät, mitä tarkoitan). Tämän takia kääntäjänkään ei tarvitse teosta suomentaessaan miettiä yökausia luovia ja poikkeuksellisia tapoja muotoilla lauseita tai pohtia päätään puhki teoksen kätkettyjä merkityksiä, alluusioita tai intertekstuaalisuutta. Verrattain yksinkertaista tekstiä on tietysti verrattain helpompi ja nopeampi tuottaa myös suomeksi kuin monimerkityksistä, loppuunsa hiottua "korkeakirjallista" ilmaisua, jonka jokaisella elementillä on omat tarkkaan harkitut tehtävänsä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käännöksen voisi tehdä jollain lailla hutaisten, vasemmalla kädellä, vähän sinne päin, kuten minullekin yllättävän monelta taholta vihjailtiin. Laadukas kirjallisuus ja laadukas käännös ovat nimittäin kaksi aivan eri asiaa. Jos alkuteksti ei ole jonkun mielestä "hyvä" sen takia, että se ei ole korkeakirjallisuutta, laaduttoman käännöksen ominaisuuksia sen sijaan ovat esimerkiksi käännösvirheet, interferenssi (eli alkukielen rakenteet, joita kohdekielessä ei ole, esim. englannin sanajärjestys suomenkielisessä tekstissä) tai alkuteoksesta poikkeava tyylilaji. Tällaisia ongelmia alkutekstissä ei edes voi olla. L. Marie Adelinen kirjoittama kirja S.E.C.R.E.T Revealed on oikeakielinen, ymmärrettävä, virheettömällä englannin kielellä kirjoitettu teos. Jos kääntäjä tekisi työnsä hutaisten, lopputuloksena olisi kirjoitus- ja käännösvirheitä vilisevä, vaikeasti hahmotettava ja vieraan kielen rakenteita toistava kyhäelmä – mitä alkuteos siis ei missään olosuhteissa ole, vaikka kuinka "viihdekirjallisuutta" olisikin. Toisin sanoen, jos kääntäjä haluaa saada aikaan toimivan ja tarkoituksenmukaisen käännöksen mistä tahansa alkutekstistä, hänen on aina tehtävä oma työnsä hyvin ja huolellisesti.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käännöksen voisi tehdä jollain lailla hutaisten, vasemmalla kädellä, vähän sinne päin, kuten minullekin yllättävän monelta taholta vihjailtiin. Laadukas kirjallisuus ja laadukas käännös ovat nimittäin kaksi aivan eri asiaa. Jos alkuteksti ei ole jonkun mielestä "hyvä" sen takia, että se ei ole korkeakirjallisuutta, laaduttoman käännöksen ominaisuuksia sen sijaan ovat esimerkiksi käännösvirheet, interferenssi (eli alkukielen rakenteet, joita kohdekielessä ei ole, esim. englannin sanajärjestys suomenkielisessä tekstissä) tai alkuteoksesta poikkeava tyylilaji. Tällaisia ongelmia alkutekstissä ei edes voi olla. L. Marie Adelinen kirjoittama kirja S.E.C.R.E.T Revealed on oikeakielinen, ymmärrettävä, virheettömällä englannin kielellä kirjoitettu teos. Jos kääntäjä tekisi työnsä hutaisten, lopputuloksena olisi kirjoitus- ja käännösvirheitä vilisevä, vaikeasti hahmotettava ja vieraan kielen rakenteita toistava kyhäelmä – mitä alkuteos siis ei missään olosuhteissa ole, vaikka kuinka "viihdekirjallisuutta" olisikin. Toisin sanoen, jos kääntäjä haluaa saada aikaan toimivan ja tarkoituksenmukaisen käännöksen mistä tahansa alkutekstistä, hänen on aina tehtävä oma työnsä hyvin ja huolellisesti.
Nautinnon kutsun käännösprosessi oli siis pohjimmiltaan aivan samanlainen kuin minkä tahansa muunkin työn kohdalla: kääntäjä istahti tietokoneensa ääreen ja naputteli kirjain, tavu, lause, päivä kerrallaan suomenkielisiä sanoja kuvaruudulle.
Millä tavalla tämän kirjan kääntäminen sitten poikkesi muista käännöstöistä? Mikä oli erityistä juuri tässä teoksessa? Kuten sanottua, teksti oli pääosin selkeää ja yksinkertaista, mutta kuten kaikissa muissakin teksteissä, myös tässä kirjassa oli tekstin erityispiirteisiin ja erityisluonteeseen liittyviä pähkinöitä purtavaksi.
Käännösongelmista ehkä mittavin oli kirjan lukuisten seksikohtausten kääntäminen. Tämä piti tehdä mahdollisimman luontevasti, suomen kieleen ja suomalaiseen vastaavaan genreen sopivalla tavalla. Samalla kun asiat piti saada ilmaistua rakenteellisesti sujuvasti ja tarpeetonta korniutta vältellen, oli myös tunnustettava se tosiasia, että tällaiset kuvaukset ovat aina, ainakin minun silmissäni, hieman korneja ja itsetarkoituksellisuudessaan kömpelöitä. Kääntäjän näkökulmasta – tekstin muotoilun ja edes jonkinasteisen luontevuuden kannalta mukavimpia olivatkin sivumennen sanoen sellaiset kuumat kohtaukset, joissa ei kuvailtu yksityiskohtaisesti ruumiinosia tai niiden liikeratoja, vaan ilmaistiin asiat epäsuoremmin (mutta kuitenkin tyylilajille uskollisesti niin, ettei kenellekään jää epäselväksi, mitä kohtauksessa tapahtuu). Jos esimerkkejä kaivataan, sellainen löytyy esimerkiksi suomennoksen sivulta 170: "hän rynkytti minua niin lujaa että jouduin nostamaan käteni auton kattoon, jotta pääni ei olisi hakannut sitä vasten." Yksinkertainen ja sujuva, ei aivan yksityiskohtiin menevä, mutta kuitenkin harvinaisen havainnollinen virke, eikö?
Yleisesti ottaen Nautinnon kutsu ja koko S.E.C.R.E.T.-sarja (jonka aiemmat kaksi osaa on suomentanut Riie Heikkilä) on genressään varsin sympaattinen ja hyväntahtoinen tapaus. Sarjan kantavana ideana on naisten itsetunnon, itsetuntemuksen ja itsearvostuksen nostaminen, oman polun löytäminen, itsenäistyminen ja rohkeus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. Tärkeitä teemoja ovat pelkojen voittaminen, epäitsekkyys, terve itsekkyys ja naisten vapautuminen. Teemoja käsitellään suurelta osin seksuaalisuuden kautta, mutta niitä heijastetaan myös muille elämän aloille. Kirjat ovat helppolukuisia ja viihdyttäviä – hyvän mielen kirjoja, joiden perimmäisenä tarkoituksena ei ole naisten alistaminen tai vahingoittaminen vaan voimaannuttaminen.
Millä tavalla tämän kirjan kääntäminen sitten poikkesi muista käännöstöistä? Mikä oli erityistä juuri tässä teoksessa? Kuten sanottua, teksti oli pääosin selkeää ja yksinkertaista, mutta kuten kaikissa muissakin teksteissä, myös tässä kirjassa oli tekstin erityispiirteisiin ja erityisluonteeseen liittyviä pähkinöitä purtavaksi.
Käännösongelmista ehkä mittavin oli kirjan lukuisten seksikohtausten kääntäminen. Tämä piti tehdä mahdollisimman luontevasti, suomen kieleen ja suomalaiseen vastaavaan genreen sopivalla tavalla. Samalla kun asiat piti saada ilmaistua rakenteellisesti sujuvasti ja tarpeetonta korniutta vältellen, oli myös tunnustettava se tosiasia, että tällaiset kuvaukset ovat aina, ainakin minun silmissäni, hieman korneja ja itsetarkoituksellisuudessaan kömpelöitä. Kääntäjän näkökulmasta – tekstin muotoilun ja edes jonkinasteisen luontevuuden kannalta mukavimpia olivatkin sivumennen sanoen sellaiset kuumat kohtaukset, joissa ei kuvailtu yksityiskohtaisesti ruumiinosia tai niiden liikeratoja, vaan ilmaistiin asiat epäsuoremmin (mutta kuitenkin tyylilajille uskollisesti niin, ettei kenellekään jää epäselväksi, mitä kohtauksessa tapahtuu). Jos esimerkkejä kaivataan, sellainen löytyy esimerkiksi suomennoksen sivulta 170: "hän rynkytti minua niin lujaa että jouduin nostamaan käteni auton kattoon, jotta pääni ei olisi hakannut sitä vasten." Yksinkertainen ja sujuva, ei aivan yksityiskohtiin menevä, mutta kuitenkin harvinaisen havainnollinen virke, eikö?
Yleisesti ottaen Nautinnon kutsu ja koko S.E.C.R.E.T.-sarja (jonka aiemmat kaksi osaa on suomentanut Riie Heikkilä) on genressään varsin sympaattinen ja hyväntahtoinen tapaus. Sarjan kantavana ideana on naisten itsetunnon, itsetuntemuksen ja itsearvostuksen nostaminen, oman polun löytäminen, itsenäistyminen ja rohkeus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. Tärkeitä teemoja ovat pelkojen voittaminen, epäitsekkyys, terve itsekkyys ja naisten vapautuminen. Teemoja käsitellään suurelta osin seksuaalisuuden kautta, mutta niitä heijastetaan myös muille elämän aloille. Kirjat ovat helppolukuisia ja viihdyttäviä – hyvän mielen kirjoja, joiden perimmäisenä tarkoituksena ei ole naisten alistaminen tai vahingoittaminen vaan voimaannuttaminen.
Seksikohtausten ulkopuolella teksti on kauttaaltaan kevyttä, paljon dialogia ja henkilöhahmojen ajatuksia, tunteita ja huudahduksia sisältävää kerrontaa. Sävy on yleiskielinen, mutta kepeä ja jutusteleva, hetkittäin humoristinenkin. Tällaisen epämuodollisen kielen muokkaaminen suomalaisittain luontevaan ja sujuvaan asuun vaatii kääntäjältä välillä heittäytymistä ja eläytymistä, oman kielen löytämistä ja vapauksien ottamista. Yksi omista suosikkikohdistani kirjassa on humoristinen tilanne, jossa vääränlaiset alusvaatteet aiheuttavat päähenkilön mielessä suurta draamaa ja kuohuntaa kriittisellä hetkellä.
I untucked my shirt, my shaky fingers finding the buttons, and at the same time I kicked off my flats. I am going to strip. For this MMS. His eyes followed my fingers as they opened my silk shirt. I looked down. Fuck. The lacy beige bra wasn't the worst one to be caught wearing, thank god, but I was not only in mismatched black underwear, I had control-top nylons on under my pencil skirt! Christ, no!
(S.E.C.R.E.T. Revealed, s. 192–193.)
Mietin suomennosta muotoillessani, kuinka keskiverto kolmi–nelikymppinen suomalaisäiti (jollaisia minunkin tuttavapiiriini kuuluu melkoinen liuta – terveisiä vaan!) kiroilisi mielessään vastaavanlaisessa hankalassa ja haudanvakavassa tilanteessa:
Vedin paidanhelman hameen alta, haparoin tärisevin sormin nappeja ja potkaisin samanaikaisesti lättäpohjaiset kengät jaloistani. Ja minähän strippaan. Tälle megatähdelle. Miehen katse seurasi sormiani niiden avatessa silkkipuseroani. Katsoin alaspäin. Vittu. Beiget pitsirintaliivit eivät olleet kaikkein huonoin valinta, luojan kiitos, mutta sen lisäksi, että minulla oli ylläni niihin yhteensopimattomat, mustat alushousut, minulla oli muotoilevat sukkahousut kynähameeni alla! Ei helvetti!
(Nautinnon kutsu, s. 216.)
Nautinnon kutsu oli työnä uusi, omanlaisensa teksti, joka tarjosi virkistävän ja mielenkiintoisen sukelluksen jälleen kerran aivan uudenlaiseen maailmaan. Ja minun tehtävänäni oli, kuten jokaisen muunkin toimeksiannon kohdalla, kirjoittaa teokselle mahdollisimman hyvä ja tarkoituksenmukainen suomennos. Jos haluat arvioida, miten hyvin onnistuin tehtävässäni, ei muuta kuin kipin kapin kirjastoon tai kirjakauppaan – siellä se Nautinnon kutsu sinullekin huhuilee.
English summary: Does only 'high-quality literature' deserve high-quality translations? Absolutely not. Quality literature and quality translation are two completely different things. Quality literature, or 'high' literature, is a disputable concept, for which I am not even going to try give a thorough description – roughly put, it is literature regarded as art: meaningful, deep, and aesthetically valuable, whereas quality translation (also a disputable concept), is a text that, roughly put, expresses the meaning and form of the source text in another language. This means that whatever the source text is like, the translator cannot do their job poorly or sloppily unless they want to end up with a translation that is full of (translation) mistakes and/or interference (importation of lexical/syntactic elements from the source text), or that is stylistically different from the source text – elements of a poor translation that are never present in a source text.
What made me think of all this was my latest published work, S.E.C.R.E.T. – Nautinnon kutsu, the Finnish translation of S.E.C.R.E.T. Revealed, written by L. Marie Adeline (2014), an erotic novel that many people seemed to view as "a very easy and quick translation job". I sure didn't see it like that. For me, it was an entertaining and quickly-read, a benevolent and carefree book, and my job was, as always, to write a suitable and good Finnish translation, to somehow tackle all the tricky erotic scenes and to find a way to express the chatty narration in fluent Finnish. Another one-of-a-kind translation job that I was to complete as well as I could.
What made me think of all this was my latest published work, S.E.C.R.E.T. – Nautinnon kutsu, the Finnish translation of S.E.C.R.E.T. Revealed, written by L. Marie Adeline (2014), an erotic novel that many people seemed to view as "a very easy and quick translation job". I sure didn't see it like that. For me, it was an entertaining and quickly-read, a benevolent and carefree book, and my job was, as always, to write a suitable and good Finnish translation, to somehow tackle all the tricky erotic scenes and to find a way to express the chatty narration in fluent Finnish. Another one-of-a-kind translation job that I was to complete as well as I could.
