Työpöydälläni on Clas Ohlsonin kuvasto, jonka sivuja olen taitellut innokkaasti koirankorville, Facebook mainostaa minulle muurauskauhoja, koska olen surffaillut niin ahkerasti Byggmaxin sivuilla, ja huomaan taas kerran haaveilevani siitä, että pääsisin jonain päivänä osallistumaan jonkinlaiselle sähkötekniikan peruskurssille. Ei, humanisti ei ole vaihtamassa alaa eikä rakentamassa taloa, vaan olen uppoutunut syvälle teknisen kääntämisen ihmeelliseen maailmaan.
Luovien kirjaprojektien parissa vietetyn alkuvuoden jälkeen tämä on varsin tervetullutta vaihtelua – ja totta puhuen paluu Torx-ruuvien ja räikkävääntimien turvalliseen syleilyyn myös lämmittää mieltä. Vaikka kirjallisuuden kääntäminen on eittämättä ominta alaani ja lähimpänä sydäntäni, nautin suuresti myös teknisten tekstien työstämisestä. Kaikkein rentouttavinta on niihin liittyvä järjestelmällisyys: asioille ei ole montaa vaihtoehtoista tulkintaa, vaan Torx-ruuvi on Torx-ruuvi, eikä se siitä käännöksessäkään Phillipsiksi muutu. Tämä selkeys asettaa tietysti kääntäjälle myös haasteita: jos oikeita vastauksia on vain yksi ainoa, tuo oikea vastaus pitää myös löytää.
Kääntäjän on hyvä erikoistua tietyntyyppisiin teksteihin: aihepiirit tulevat tutuksi, ja työnteko helpottuu ja nopeutuu. Minunkaan ei tarvitse enää erikseen googlettaa, mitä eroa on kiintoavaimella ja lenkkiavaimella (ja kiintolenkkiavaimella!). Mutta vaikka kokemusta karttuisi kuinka paljon, jokaisessa tekstissä on silti aina jotain uutta ja erikoista – jotain, mistä on otettava selvää. Yksi kääntäjän tärkeimmistä taidoista onkin kyky etsiä tietoa, ja parhaimmat onnistumisen elämykset saa silloin, kun pitkän salapoliisityön jälkeen ymmärtää, kuinka laserleikkuri toimii, tai löytää jollekin eriskummalliselle ruuville tai mutterille juuri oikean suomenkielisen nimen.
"Miksi et vain katso sitä sanakirjasta?" kysyy joku. No, käytänhän minä toki sanakirjojakin, mutta sanakirjoissa ei ole kaikkia maailman sanoja eikä sanakirjoissa voida tyhjentävästi selostaa kaikkien sanojen kaikkia merkityksiä.
Luovien kirjaprojektien parissa vietetyn alkuvuoden jälkeen tämä on varsin tervetullutta vaihtelua – ja totta puhuen paluu Torx-ruuvien ja räikkävääntimien turvalliseen syleilyyn myös lämmittää mieltä. Vaikka kirjallisuuden kääntäminen on eittämättä ominta alaani ja lähimpänä sydäntäni, nautin suuresti myös teknisten tekstien työstämisestä. Kaikkein rentouttavinta on niihin liittyvä järjestelmällisyys: asioille ei ole montaa vaihtoehtoista tulkintaa, vaan Torx-ruuvi on Torx-ruuvi, eikä se siitä käännöksessäkään Phillipsiksi muutu. Tämä selkeys asettaa tietysti kääntäjälle myös haasteita: jos oikeita vastauksia on vain yksi ainoa, tuo oikea vastaus pitää myös löytää.
Kääntäjän on hyvä erikoistua tietyntyyppisiin teksteihin: aihepiirit tulevat tutuksi, ja työnteko helpottuu ja nopeutuu. Minunkaan ei tarvitse enää erikseen googlettaa, mitä eroa on kiintoavaimella ja lenkkiavaimella (ja kiintolenkkiavaimella!). Mutta vaikka kokemusta karttuisi kuinka paljon, jokaisessa tekstissä on silti aina jotain uutta ja erikoista – jotain, mistä on otettava selvää. Yksi kääntäjän tärkeimmistä taidoista onkin kyky etsiä tietoa, ja parhaimmat onnistumisen elämykset saa silloin, kun pitkän salapoliisityön jälkeen ymmärtää, kuinka laserleikkuri toimii, tai löytää jollekin eriskummalliselle ruuville tai mutterille juuri oikean suomenkielisen nimen.
"Miksi et vain katso sitä sanakirjasta?" kysyy joku. No, käytänhän minä toki sanakirjojakin, mutta sanakirjoissa ei ole kaikkia maailman sanoja eikä sanakirjoissa voida tyhjentävästi selostaa kaikkien sanojen kaikkia merkityksiä.
Kuva Jyrki K. Talvitien Tekniikan ja kaupan saksa–suomi-sanakirjasta, WSOY.
Merkitysten moninaisuudesta esimerkiksi kelvannee vaikkapa englannin kielen sana shaft. Se on teknisissä teksteissä yleensä akseli, mutta toisinaan myös kara, varsi tai tanko. Tai kuilu. Tai savupiipun katon yläpuolella oleva osa. Tällaiset monimerkityksisyydet ovat myös yksi syy siihen, miksi on aina mukavaa, jos teknisissä teksteissä on kuvia, varsinkin, jos kyseessä on luettelo tai katalogi, jossa sanat eivät esiinny minkäänlaisessa asiayhteydessä.
Toinen sanakirjojen kompastuskivi on se, että niissä on yllättävän paljon sanoja, joita ei yksinkertaisesti käytetä. Sanakirjat ja kielisuositukset ovat aina viime kädessä kielen ammattilaisten tekemiä eivätkä aina vastaa kunkin erikoisalan käytännön todellisuutta. Klassikkoesimerkki tästä on tonkeli, englannin kielen sanalle dongle sanakirjoissa esitetty suomennos, josta moni IT-alan ammattilainen ei ole koskaan kuullutkaan ja jota minäkään en tämän vuoksi mielelläni käytä suomennoksissa.
Kulloisessakin tekstissä esiintyvän välineen tai vimpaimen paras suomennos selviää tavallisesti oman tiedon ja kokemuksen, sanakirjojen, nettihakujen sekä lähde- ja kohdekielisten rinnakkaistekstien tutkimisen avulla. Jos asiaan ei näiden avulla saada varmuutta, kysytään tarkennuksia asiakkaalta tai neuvoa asiantuntijalta.
Parhaan vaihtoehdon löytämiseen ja valitsemiseen menee joskus aikaa. Yhtä teknistä ilmiötä ymmärtääkseen on ymmärrettävä toista, ja sitten taas toista. Siksi en tällä kertaa ehdikään kirjoittaa enempää – annoin Clasille pikkusormen, ja se vie koko käden.
Merkitysten moninaisuudesta esimerkiksi kelvannee vaikkapa englannin kielen sana shaft. Se on teknisissä teksteissä yleensä akseli, mutta toisinaan myös kara, varsi tai tanko. Tai kuilu. Tai savupiipun katon yläpuolella oleva osa. Tällaiset monimerkityksisyydet ovat myös yksi syy siihen, miksi on aina mukavaa, jos teknisissä teksteissä on kuvia, varsinkin, jos kyseessä on luettelo tai katalogi, jossa sanat eivät esiinny minkäänlaisessa asiayhteydessä.
Toinen sanakirjojen kompastuskivi on se, että niissä on yllättävän paljon sanoja, joita ei yksinkertaisesti käytetä. Sanakirjat ja kielisuositukset ovat aina viime kädessä kielen ammattilaisten tekemiä eivätkä aina vastaa kunkin erikoisalan käytännön todellisuutta. Klassikkoesimerkki tästä on tonkeli, englannin kielen sanalle dongle sanakirjoissa esitetty suomennos, josta moni IT-alan ammattilainen ei ole koskaan kuullutkaan ja jota minäkään en tämän vuoksi mielelläni käytä suomennoksissa.
Kulloisessakin tekstissä esiintyvän välineen tai vimpaimen paras suomennos selviää tavallisesti oman tiedon ja kokemuksen, sanakirjojen, nettihakujen sekä lähde- ja kohdekielisten rinnakkaistekstien tutkimisen avulla. Jos asiaan ei näiden avulla saada varmuutta, kysytään tarkennuksia asiakkaalta tai neuvoa asiantuntijalta.
Parhaan vaihtoehdon löytämiseen ja valitsemiseen menee joskus aikaa. Yhtä teknistä ilmiötä ymmärtääkseen on ymmärrettävä toista, ja sitten taas toista. Siksi en tällä kertaa ehdikään kirjoittaa enempää – annoin Clasille pikkusormen, ja se vie koko käden.
English summary: Translating literature is one of my biggest passions, but I must confess I thoroughly enjoy translating technical documents as well. On one hand, it is very straightforward and simple, since there is very little or no room for creativity. On the other hand, it offers a great deal of challenges: you have to understand how things work, and, since there is something new in every translatable text, to be an expert in finding new information. It's like building a puzzle, really. You might find one piece of the puzzle in the dictionary, another on Google, some pieces on the Clas Ohlson catalogue and the last one when you ask your client for more information. When you finish the puzzle you feel like you've really accomplished something. And then you start looking for the next word.
