Nyt se sitten tapahtui. Asia, jota olen odottanut jonkinlaisella pelonsekaisella jännityksellä joka kerta, kun Sinkkuelämää-sarjan (Sex and the City, 1998–2004) uusinnat pyörähtävät jälleen käyntiin milloin milläkin kanavalla. Olen seurannut sarjaa vuosien varrella enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Jotkin sarjan jaksot olen nähnyt niin monta kertaa, että osaan ne melkein ulkoa – tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, osaan melkein ulkoa niiden tekstitykset – sarjan alkuperäiset, nerokkaat suomenkieliset tekstitykset, jotka (MTV3:lle) teki alun perin Mari Hallivuori.
Sinkkuelämää-sarjasta voidaan olla montaa mieltä, mutta sen käsikirjoitus, etenkin neljän päähenkilön väliset dialogit, ovat parhaimmillaan täyttä timanttia. Hallivuoren tekstitykset tekevät kunniaa alkuperäiselle dialogille – ruututekstille varattuun pieneen tilaan on saatu mahtumaan sujuvasti ja nokkelasti kunkin keskustelun kärjet siten, että suomalainen katsoja nauraa makeasti samassa kohtaa kuin amerikkalainenkin.
Joku ehkä arvaakin jo, mikä vääryys nyt on päässyt tapahtumaan. Osuin viikonloppuna kanavasurffaillessani Ava-kanavalle, jossa esitetään Sinkkuelämää-uusintoja ties monettako kertaa. Vaikka olen, kuten jo totesin, nähnyt sarjan useimmat jaksot niin monta kertaa, ettei enää olisi niin väliksi niitä katsoa, jumituin jälleen kerran ruudun ääreen, ja pian jokin alkoi häiritä minua. Jokin ei ollut ihan kohdallaan. Ohjelma tuntui vieraalta, erilaiselta, huonolaatuisemmalta kuin aiemmin. Sitten tekstityksessä vilahti kielioppivirhe. Toinenkin. "Ei se mitään", rauhoittelin itseäni mielessäni. "Virheitä sattuu kaikille." Outo vierauden tuntu kuitenkin jatkui jakson loppuun asti, ja syykin selvisi: Tekstittäjän nimeä ei mainittu.
Jouduin katsomaan kaikki Avalla tuona iltana esitetyt kolme jaksoa putkeen varmistuakseni siitä, että tekstittäjän nimen poisjääminen ei ollut vahinko ja että tekstit tosiaan olivat vaihtuneet. Ja niin se nyt sitten vain on. Sinkkuelämää-sarjalle on tehty uudet tekstitykset. Koska halusin olla asiasta täysin varma ennen kuin alan siitä täällä blogissani huutelemaan, etsin vielä pienellä salapoliisityöllä käsiini itse Mari Hallivuoren ja kysyin, onko tämä nyt varmasti totta. Hän vahvisti epäilykseni: ruudussa ovat toisen kääntäjän hengentuotokset. Av-käännösalalla vallitsevan käytännön mukaan TV-yhtiöillä on lupa käyttää tekstityksiä tietty esitysmäärä, jonka jälkeen käyttöoikeudet on uusittava. Ei ole yllättävää, että Sinkkuelämää-sarjan uusintatiheydellä tämä määrä on tullut täyteen. Yllättävää on kuitenkin se, että MTV ei ole edes tiedustellut käännöksen käyttöoikeuksia Hallivuorelta, joka olisi kertomansa mukaan ne mielellään heille myynyt.
Maikkarin motiiveja uusien käännösten tilaamiselle voi vain arvailla. Käännösten laadusta ei tässä tapauksessa voi olla kyse, joten syy on luultavasti raha. Ja jos kokonaan uusien tekstitysten teettäminen kuuden tuotantokauden mittaiselle sarjalle on koettu paremmaksi (tai siis halvemmaksi) vaihtoehdoksi kuin vanhojen tekstitysten käyttöoikeuden jatkaminen, ei ole vaikea arvata, kuinka kohtuullisen korvauksen uusien tekstitysten tekijä on saanut työstään. Niin kohtuullisen, että hän ei ole halunnut edes mainita nimeään jaksojen lopputeksteissä.
En halua moittia uusien tekstitysten tekijää, joka on luultavasti tehnyt työnsä jonkin sortin pakkoraossa ja hirveällä kiireellä, kuten valitettavan monet kansainvälisille tekstitysfirmoille työskentelevät freelancerit nykyään tekevät ansaitakseen edes joten kuten siedettävää elantoa, mutta asia on nyt kuitenkin niin, että uudet tekstitykset ovat huonommat kuin vanhat.
MTV kertoo verkkosivuillaan: "Sinkkuelämää on ironinen ja älykäs komediasarja." Mutta millainen sarjasta tulee suomenkielisten katsojien silmissä, jos tekstityksessä ei ole ironian tai älykkyyden häivää? Millaiseksi lässähtää rapakon takana miljoonaluokan budjetilla hiottu tuotanto, jos sen suomennokseen käytetään vain muutama penninpyörylä?
Jos tekstitys on vain hätäinen tiivistelmä henkilöhahmojen keskustelusta, se ei naurata tai kosketa ketään, ja näin uhkaa käydä nyt myös Sinkkuelämää-sarjalle. Uusi tekstitys on toki ymmärrettävää suomen kieltä ja rullaa paikoin ihan hyvin, mutta muutamassa kohdassa jäin suu auki odottamaan päähenkilöiden laukomaa vitsiä, joka loisti tekstissä poissaolollaan. Minäkin, vaikka englantia varsin hyvin ymmärränkin, tulen automaattisesti lukeneeksi televisioruudulla näkyvän tekstityksen. Seuraan ohjelmaa tekstien mukaan, vaikka ymmärrän myös sen, mitä jää tekstien ulkopuolelle. Hämmästyin huomatessani, etten edes hymähtänyt eräälle klassiselle pikkukurkkuvitsille, joka esitetään sarjassa niin vastustamattomasti, ettei tarvitse olla alapäähuumorin ystävä hörähtääkseen sille ääneen. Nyt se puuttui tekstityksestä kokonaan. Ei naurattanut. Veti vakavaksi. Tuntui siltä, että maailmassa on virhe. (No, näinä päivinä maailmassa toki on vakavampiakin virheitä, mutta sallikaa minun unohtaa ne hetkeksi.)
Mari Hallivuoren Sinkkuelämää-sarjalle kirjoittamat tekstitykset ovat nasevat, tarkat ja hulvattoman hauskat – ne tekevät kunniaa sarjan alkuperäiselle käsikirjoitukselle ja sen takana olevalle huippuammattilaisten tiimille. En ole itse koskaan opetellut av-kääntämisen jaloa taitoa, mutta sen verran tiedän, että siihen pätee sama sääntö kuin kaikkeen muuhunkin kääntämiseen: Se ei ole mekaaninen toimenpide, jonka voi sysätä koneen tai kenen tahansa kieli- ja kirjoitustaitoisen harteille. Se on uudelleenkirjoittamista, johon tarvitaan alan ammattilainen. Tilannekomiikka ei välity katsojalle, jos tekstityksissä ei ole tilannekomiikkaa. Hyvän tekstin luomiseen tarvitaan ihminen, jolla on paitsi tehtävään tarvittavat taidot ja luovuus, myös riittävästi aikaa ja resursseja tehtävän suorittamiseen.
Minä en tahdo enää katsella Sinkkuelämää-sarjan uusintoja. Ehkä minun ei muutenkaan pitäisi, koska maailmassa on paljon muitakin katsomisen arvoisia sarjoja, ja tällaisena versiona minä en niitä ainakaan halua katsoa. On kuin joku olisi kirjoittanut lempikirjani uudelleen, hiukan kökösti ja kömpelösti, vähän sinne päin. On vaikea kuvailla ja perustella hyvien suomennosten ja tekstien tarvetta ihmisille, jotka eivät asiaa ymmärrä, mutta yritän silti: TV-tekstitykset ovat nykyihmiselle tarinankerronnan muotoja siinä missä kirjat ja sanomalehdetkin. Niitä lukevat kaikki taustasta ja koulutustasosta riippumatta. Vaikkei jokainen katsoja huomaisikaan, että tuossa oli kielioppivirhe ja tuossa käännösvirhe ja tuosta puuttui vitsin punchline kokonaan, huonolaatuisista tekstityksistä jää silti takaraivoon sellainen olo, että tässä oli nyt jotain kummallista, tämä tuntui jotenkin merkityksettömältä, tämä ei ollutkaan kovin hyvä ohjelma. Eikä huonosti kirjoitettua ohjelmaa kukaan kovin pitkään jaksa katsoa.
Sinkkuelämää-sarjasta voidaan olla montaa mieltä, mutta sen käsikirjoitus, etenkin neljän päähenkilön väliset dialogit, ovat parhaimmillaan täyttä timanttia. Hallivuoren tekstitykset tekevät kunniaa alkuperäiselle dialogille – ruututekstille varattuun pieneen tilaan on saatu mahtumaan sujuvasti ja nokkelasti kunkin keskustelun kärjet siten, että suomalainen katsoja nauraa makeasti samassa kohtaa kuin amerikkalainenkin.
Joku ehkä arvaakin jo, mikä vääryys nyt on päässyt tapahtumaan. Osuin viikonloppuna kanavasurffaillessani Ava-kanavalle, jossa esitetään Sinkkuelämää-uusintoja ties monettako kertaa. Vaikka olen, kuten jo totesin, nähnyt sarjan useimmat jaksot niin monta kertaa, ettei enää olisi niin väliksi niitä katsoa, jumituin jälleen kerran ruudun ääreen, ja pian jokin alkoi häiritä minua. Jokin ei ollut ihan kohdallaan. Ohjelma tuntui vieraalta, erilaiselta, huonolaatuisemmalta kuin aiemmin. Sitten tekstityksessä vilahti kielioppivirhe. Toinenkin. "Ei se mitään", rauhoittelin itseäni mielessäni. "Virheitä sattuu kaikille." Outo vierauden tuntu kuitenkin jatkui jakson loppuun asti, ja syykin selvisi: Tekstittäjän nimeä ei mainittu.
Jouduin katsomaan kaikki Avalla tuona iltana esitetyt kolme jaksoa putkeen varmistuakseni siitä, että tekstittäjän nimen poisjääminen ei ollut vahinko ja että tekstit tosiaan olivat vaihtuneet. Ja niin se nyt sitten vain on. Sinkkuelämää-sarjalle on tehty uudet tekstitykset. Koska halusin olla asiasta täysin varma ennen kuin alan siitä täällä blogissani huutelemaan, etsin vielä pienellä salapoliisityöllä käsiini itse Mari Hallivuoren ja kysyin, onko tämä nyt varmasti totta. Hän vahvisti epäilykseni: ruudussa ovat toisen kääntäjän hengentuotokset. Av-käännösalalla vallitsevan käytännön mukaan TV-yhtiöillä on lupa käyttää tekstityksiä tietty esitysmäärä, jonka jälkeen käyttöoikeudet on uusittava. Ei ole yllättävää, että Sinkkuelämää-sarjan uusintatiheydellä tämä määrä on tullut täyteen. Yllättävää on kuitenkin se, että MTV ei ole edes tiedustellut käännöksen käyttöoikeuksia Hallivuorelta, joka olisi kertomansa mukaan ne mielellään heille myynyt.
Maikkarin motiiveja uusien käännösten tilaamiselle voi vain arvailla. Käännösten laadusta ei tässä tapauksessa voi olla kyse, joten syy on luultavasti raha. Ja jos kokonaan uusien tekstitysten teettäminen kuuden tuotantokauden mittaiselle sarjalle on koettu paremmaksi (tai siis halvemmaksi) vaihtoehdoksi kuin vanhojen tekstitysten käyttöoikeuden jatkaminen, ei ole vaikea arvata, kuinka kohtuullisen korvauksen uusien tekstitysten tekijä on saanut työstään. Niin kohtuullisen, että hän ei ole halunnut edes mainita nimeään jaksojen lopputeksteissä.
En halua moittia uusien tekstitysten tekijää, joka on luultavasti tehnyt työnsä jonkin sortin pakkoraossa ja hirveällä kiireellä, kuten valitettavan monet kansainvälisille tekstitysfirmoille työskentelevät freelancerit nykyään tekevät ansaitakseen edes joten kuten siedettävää elantoa, mutta asia on nyt kuitenkin niin, että uudet tekstitykset ovat huonommat kuin vanhat.
MTV kertoo verkkosivuillaan: "Sinkkuelämää on ironinen ja älykäs komediasarja." Mutta millainen sarjasta tulee suomenkielisten katsojien silmissä, jos tekstityksessä ei ole ironian tai älykkyyden häivää? Millaiseksi lässähtää rapakon takana miljoonaluokan budjetilla hiottu tuotanto, jos sen suomennokseen käytetään vain muutama penninpyörylä?
Jos tekstitys on vain hätäinen tiivistelmä henkilöhahmojen keskustelusta, se ei naurata tai kosketa ketään, ja näin uhkaa käydä nyt myös Sinkkuelämää-sarjalle. Uusi tekstitys on toki ymmärrettävää suomen kieltä ja rullaa paikoin ihan hyvin, mutta muutamassa kohdassa jäin suu auki odottamaan päähenkilöiden laukomaa vitsiä, joka loisti tekstissä poissaolollaan. Minäkin, vaikka englantia varsin hyvin ymmärränkin, tulen automaattisesti lukeneeksi televisioruudulla näkyvän tekstityksen. Seuraan ohjelmaa tekstien mukaan, vaikka ymmärrän myös sen, mitä jää tekstien ulkopuolelle. Hämmästyin huomatessani, etten edes hymähtänyt eräälle klassiselle pikkukurkkuvitsille, joka esitetään sarjassa niin vastustamattomasti, ettei tarvitse olla alapäähuumorin ystävä hörähtääkseen sille ääneen. Nyt se puuttui tekstityksestä kokonaan. Ei naurattanut. Veti vakavaksi. Tuntui siltä, että maailmassa on virhe. (No, näinä päivinä maailmassa toki on vakavampiakin virheitä, mutta sallikaa minun unohtaa ne hetkeksi.)
Mari Hallivuoren Sinkkuelämää-sarjalle kirjoittamat tekstitykset ovat nasevat, tarkat ja hulvattoman hauskat – ne tekevät kunniaa sarjan alkuperäiselle käsikirjoitukselle ja sen takana olevalle huippuammattilaisten tiimille. En ole itse koskaan opetellut av-kääntämisen jaloa taitoa, mutta sen verran tiedän, että siihen pätee sama sääntö kuin kaikkeen muuhunkin kääntämiseen: Se ei ole mekaaninen toimenpide, jonka voi sysätä koneen tai kenen tahansa kieli- ja kirjoitustaitoisen harteille. Se on uudelleenkirjoittamista, johon tarvitaan alan ammattilainen. Tilannekomiikka ei välity katsojalle, jos tekstityksissä ei ole tilannekomiikkaa. Hyvän tekstin luomiseen tarvitaan ihminen, jolla on paitsi tehtävään tarvittavat taidot ja luovuus, myös riittävästi aikaa ja resursseja tehtävän suorittamiseen.
Minä en tahdo enää katsella Sinkkuelämää-sarjan uusintoja. Ehkä minun ei muutenkaan pitäisi, koska maailmassa on paljon muitakin katsomisen arvoisia sarjoja, ja tällaisena versiona minä en niitä ainakaan halua katsoa. On kuin joku olisi kirjoittanut lempikirjani uudelleen, hiukan kökösti ja kömpelösti, vähän sinne päin. On vaikea kuvailla ja perustella hyvien suomennosten ja tekstien tarvetta ihmisille, jotka eivät asiaa ymmärrä, mutta yritän silti: TV-tekstitykset ovat nykyihmiselle tarinankerronnan muotoja siinä missä kirjat ja sanomalehdetkin. Niitä lukevat kaikki taustasta ja koulutustasosta riippumatta. Vaikkei jokainen katsoja huomaisikaan, että tuossa oli kielioppivirhe ja tuossa käännösvirhe ja tuosta puuttui vitsin punchline kokonaan, huonolaatuisista tekstityksistä jää silti takaraivoon sellainen olo, että tässä oli nyt jotain kummallista, tämä tuntui jotenkin merkityksettömältä, tämä ei ollutkaan kovin hyvä ohjelma. Eikä huonosti kirjoitettua ohjelmaa kukaan kovin pitkään jaksa katsoa.
PS. Voit lähettää palautetta ruututekstien laadusta Maikkarille osoitteessa www.mtv.fi/viihde/palaute. Minä lähetin jo.
PPS. Voit lukea lisää av-kääntämisestä ja av-kääntäjien tilanteesta osoitteesta www.av-kaantajat.fi.
PPS. Voit lukea lisää av-kääntämisestä ja av-kääntäjien tilanteesta osoitteesta www.av-kaantajat.fi.
